Syyskuu: Sakari Vapaavuori: Raivaajat

Teksti veistoksen vierellä olevassa luonnonkiveen kiinnitetyssä laatassa 

 

Laajalahteen haluttiin saada raivaajat-henkinen patsas Laajalahden kotiseutuyhdistyksen 25-vuotisjuhlien kunniaksi. Hankkeen käynnistivät Kotiseutuyhdistys Laajalahti ja Laajalahden ”Ukkokerho”. Laajalahden alueelle oli tullut sodan jälkeen paljon karjalaista siirtoväkeä, sotainvalideja ja rintamamiehiä perheineen. Muistomerkillä haluttiin muistaa heidän työtään Laajalahden synnyssä. Laajahden tiestökin on nimetty pitkälti Karjalan kannaksen pitäjien mukaan – Raivaajat-veistoskin sijaitsee Kurkijoentiellä.

 

Raivaaja-veistos on Sakari Vapaavuoren pienoismallin (vuodelta 1961) pohjalta tehty työ. Vapaavuori oli keraamikko, muotoilija ja kuvanveistäjä, joka loi merkittävän uran Arabian tehtailla vuosina 1947-1974. Hän tuli tunnetuksi 1950-luvun alussa abstrakteista keraamisista veistoksistaan − aikana jolloin abstrakti veistotaide oli Suomessa vielä poikkeuksellista. Ilmeisesti Vapaavuori ja tuolloin jo kuuluisuutta saanut toinen muotoilija Tapio Wirkkala (hän 1950-luvun alun vaneriveistoksillaan) saattoivat seurata kansainvälisiä taidevirtauksia rohkeammin kuin perinteisen kuvanveistokoulutuksen saaneet taiteilijat; suomalaisille muotoilijoille rajankäynti eri taiteiden välillä oli luontevaa ja ”sallittua”.

 

 

Vapaavuori käytti jo 1950-luvun alun keramiikkaveistoksissaan abstrakteja kaarevia, lintumaisia muotoja, joissa näkyy selviä yhtymäkohtia vuoden 1961 pienoismalliin ja sen ”esittävään” osaan eli kolmeen kuokkaan. Alun perin Raivaajat-veistosta kutsuttiinkiin Raivaajien kuokat -nimellä. Jo 1950-luvulla Vapaavuori teki varsin suuria, lähes kaksimetrisiä veistoksia poltetusta savesta. Hän kehitteli myös uusia ulkoilmamateriaaleja ja -tekniikoita. Raivaajienkin materiaalina on harvemmin veistoksissa käytetty alumiiniseos.

 

Suurikokoiset veistokset ovat aina kalliita. Yksistään materiaalikulut ja vaatelias työprosessi – Raivaajien yhteydessä alumiini (veistoksen sisällä on uretaani-vaahtomuovia), valutyö, hitsaus, pintakäsittely –  ovat varsin kalliita ja aikaa vieviä. Raivaajat oli laajalahtelaisten oma projekti, omin voimin ideoitu ja kustannettu, ja taiteilijakin oli laajalahtelainen. Veistoksen synty ja toteutus ovat osoitus laajalahtelaisten talkoohengestä, yhteistyön voimasta ja perinteiden vaalimisesta.   

Raivaajat luovutettiin 1976 Espoon kunnan vastuulle, ja siitä tuli ensimmäinen EMMAN kokoelmaan (silloinen Espoon kaupungin kokoelma) kuuluva julkinen veistos. Espoon kaupungin alkuun panemat ja kustantamat suuret julkiset veistokset alkoivat yleistyä vasta 1980-luvulla, jolloin nousukausi mahdollisti suuret veistoshankkeet. Raivaajat-veistos ensimmäisenä aukaisi kunniakkaasti tien tulevaan.