Kaarina Kaikkonen
10 vastausta kuukauden taiteilijalle esitettyihin kysymyksiin
Kuka olet?
- Olen kuvataiteilija. Useimmiten ihmiset muistavat minut isoista ympäristöön rakennetuista tilateoksista joita olen tehnyt 80-luvulta alkaen käytetyistä vaatteista ulko- ja sisätiloihin. Olen toiminut myös sivutoimisena tuntiopettajana Taideteollisessa korkeakoulussa yli kaksikymmentä vuotta, vanhat oppilaat voivat muistaa minut myös sieltä.
Oletko boheemi?
- En ole boheemi. Kaikki epäsäännölliset elämäntavat jäivät itsestään pois kun aloin odottaa ensimmäistä lastani. Luulen että lasten tarha- ja koulurumba pitää kyllä kaikki taiteilijaäidit tiukassa ruodussa. Tarvitsen pitkät yöunet ja säännöllisen elämän. Yhtään luovaa ajatusta en saa aikaiseksi jos olen väsynyt, ainoastaan rutiininomaiset työt sujuvat jos olen juhlinut pitkään. Voin hyvin yhtyä lauluun "mä joka päivä töitä teen, joka ainoa aamu seitsemäksi töihin meen...", paitsi että aloitan työpäivän aamiaisen jälkeen vasta yhdeksältä. Työasiat ovat silti mielessä aina ja kaikkialla.
Mistä inspiroidut?
- Olen melankolian lapsia. Ilossa olen käynyt kylässä, suru on minulle enemmän koti. Mutta ehkä tuokin tilanne on vähitellen muuttumassa, ehkä piankin uskallan astua taas iloon ja riemuun, noin henkisessä mielessä. Ihminen ja minä itse, omat lapsuuden traumat ja suhde isään tai äitiin ovat olleet ensisijainen innoitukseni lähde. Sen päälle on myöhemmin rakentunut sitten muita merkityksiä. Useinkaan ei teos etukäteen selviä edes minulle itselle, se on vain synnytettävä. Se avautuu vähitellen arvoituksellisesti tuoden uusia ajatuksia tullessaan myöhemmin, tai ei koskaan. Juuri se on kiinnostavaa, että omaa työtään voi tulkita yhä uudestaan niin monellla tavalla. Vanha miesten takki, samantyyppinen kuin isälläni oli, tuntuu aina yhtä läheiseltä ja innoittavalta, todennäköisesti teen siitä teoksia vielä haudan partaallakin. Tai naisten korkokengät, samantyyppiset kuin äidilläni oli. Perusasiat ovat minulle siis hyvin yksinkertaisia. Fyysisesti olen aina ollut kiinnostunut erilaisista ympäristöistä, mielenkiintoinen tila on usein ollut eräs teoksieni lähtökohta.
Lempivärisi?
- Lempivärini on verenpunainen. Lemmin sitä etäältä ja rohkenen joskus myös lähestyä.
Millainen on maisemasi?
- Paras maisema on semmoinen jossa silmä lepää ja näkee kauas Olen usein lumoutunut lentokoneesta avautuviin näkymiin pilvien yläpuolella. Mutta hyvin tärkeältä tuntuu myös myös lapsuuteni sammaleinen syvän vihreä havumetsä ja suo. Maisema on hyvä jos siellä saa olla yksin ja hiljaa, ilman muita ihmisiiä.
Miten kehystäisit teoksesi?
- Harvoinpa olen teoksiani kehystänyt noin perinteisessä mielessä. Useimpia vaateteoksiani ympäröi se maisema tai tila johon ne on suunniteltu, ja silloin teoskokonaisuus on dialogi joka muodostuu minun tekemästä osuudesta ja sitä ympäröivästä tilasta. Tilaan liittyvät sisällölliset ja esteettiset mielleyhtymät ja rinnastukset tulevat siten osaksi teosta. Fyysinen kehystäminen tulee toki kyseeseen kun esittää näyttelyissä esim valokuvia tilateoksista, tällaista valokuvasarjaa omista teoksistani työstän parhaillaan.
Teoksesi Isolintu on esillä EMMAssa.
Mitä se esittää?
- Piirustus Isolintu kuuluu sarjaan lintupiirroksia, joita silloin tällöin työhuoneellani teen. Ne ovat eräänlaisia hyvin nopeita alitajuisia purkauksia, joissa lähestyn suoraan selkäytimestä lähtevää kontrolloimatonta ja vapaasti ympäristöön liukenevaa mielentilaa. Järjellä tai älyllä ei taida olla sen asian kanssa mitään tekemistä, ne vain kuvaavat minua itseäni ja tunnetilaani juuri sillä hetkellä ja siinä paikassa. Piirustuksiani ei juurikaan ole ollut esillä julkisuudessa, sillä en itsekään osaa suhtautua niihin kovin vakavasti - piirtäminen tuntuu menetelmänä jotenkin liian nopealta, helpolta tai kevyeltä. Tietenkin siihenkin voisi uhrata vaivaa, mutta minä tarvitsen toisenlaista fyysistä vastusta, siksi isot tilateokset tuntuvat kiehtovilta. Mutta silloin tällöin piirustus toimii leikillisenä vastapainona.
Huhtikuu?
- Huhtikuussa kesän tulo jo näkyy, ja hiukan ahdistaa ajan nopea riento. Taaskaan en ehtinyt elää talvea riittävästi. Olen usein miettinyt, että olisi mukavaa jos vuodenajat olisivat pidempiä, että ehtisi kunnolla elää pimeydessä. Sen jälkeen ilo valosta olisi suurempi. Huhtikuussa huhkin kevätkiireitä, kesänäyttelyihin valmistautuminen vie kaiken ajan.
Mitä haluaisit kysyä toukokuun taiteilijalta?
- Onko toukokuussa kylvön aika? Minkä kylvää sen myös niittää - onko vanha sananlasku totta?