Käyttäjän Markku Valkonen blogi

Media on kohissut tv-tuotantojen lakkautuksista ja tähtien vaihdoksista. ”Nuorennusleikkauksia” vastustetaan ja kirjelmiä kootaan.

Futuristeille nämä muutokset olisivat olleet täysin riittämättömiä. Vuonna 1933 F.T. Marinetti pani lahtipenkkiin radion ja siinä ohessa elokuvan. Alkuaskeliaan ottavan television hän hyväksyi yhdestä näkökulmasta: tv-ruudun tuottama valo on parempaa kuin luonnonvalo. Siinä kaikki.

Työhuoneeni ikkunan editse kulkee juuri nyt suuria keltaisia viipaleita. Ne ovat Futuro-talon osia, joita viedään koontipaikalle WeeGee-talon puiston puolelle.
Viipaleet muistuttavat hieman englantilaisen kuvanveistäjän Anthony Caron maalattuja teräsveistoksia 1960-luvulta. Vuosikymmen on siis sama kuin Futuron.

Hyvinvoiva maailma tulvii keskustelua sopivasta dieetistä. Small talk muuttuu salamana big talkiksi, kun mainitaan vaikkapa… No, jätetään mainitsematta.

Metro-lehti julkaisi tänään (24.4.) Mikko Vesan perin aiheellisen jutun Helsingin julkisia veistoksia kohtaavasta ilkivallasta. Tuttua se on Espoossakin.

Kulttuuri on hyvä säästökohde, tuumivat kansalaiset, kun heiltä kysytään, miten panna valtion talous kuntoon. Oikeastaan kysymys pitäisi asettaa toisella tapaa. Minkä ammattiryhmän jäseniä näkisitte mieluiten kortistossa? Ja täydennykseksi voi kysyä, kuinka paljon kuvittelette säästöjä syntyvän, jos ruopaistaan alaa, jonka palkkataso on keskimäärin hyvin matala.

...kuka suomalainen urheilija on noussut maailmantaiteen huipulle?
 Paavo Nurmea ei kannata ehdottaa, sillä hän nousi Wäinö Aaltosen ikuistamana vain suomalaisen kuvanveiston huipulle.
 
Hiihtosankarimme ja -sankarittaremme ovat niin ikään pysyneet kuvataiteen kotimaisissa sarjoissa maailmanmenestyksistä huolimatta. Ralli- ja formulakuskimmekaan eivät ole ikonisoituneet kansainväliselle tasolle.
 

Pitkän työpäivän päätteeksi avasin Ilta-Sanomat (11.10.)ja luin uteliaana kolmen aukeaman tarinaa Jari Litmasesta ja päivän urheilu/taidetapahtumasta. Kysymys on tietenkin jalkapallolegendan näköispatsaan paljastuksesta Lahden kaupungissa.
 

Helsingin Sanomien toimittaja Antti Manninen kysyy Kaupungin laita -artikkelinsa (HS 23.9.) otsikossa "Kannattaako Lauttasaaren betonimöhkäle suojella?".
 
Mikä ihmeen betonimöhkäle, murahtanee lehtensä lukematta jättänyt, joku 1970-luvun ankea kerrostalo, vai? Ei sinne päinkään, Manninen haluaa Lauttasaaren tyylikkään, vuonna 1958 rakennetun vesitornin purettavaksi. Tornin remontti olisi turhan kallis ja sen hinnalla voitaisiin rakentaa päiväkoti.

Englantilainen Damien Hirst ei ole enää pitkään aikaan kyennyt hätkähdyttämään yleisöä taideteoksillaan. Hän pysyy kuitenkin median loisteessa teostensa hintarallin ansiosta. The Economist -lehti (syyskuu 11 - 17) on selvittänyt Hirstin taiteen suhdanteita ja havainnut, että nyt eletään laskukautta. Vuonna 2008  Hirstin teosten keskihinta per kappale oli huimat 831 000 dollaria. Tänä vuonna Hirstin teokset ovat romahtaneet 136 000 dollarin keskihintaan.

Seurasin lapsena monet kerrat isäni työtä hänen maalatessaan saaristonäkymiä milloin Kaunissaaressa milloin Haapasaaressa (Kotkan ja Haminan ulkosaaristoa). Isäni vastaili kysymyksiini kärsivällisesti, vaikka hän varmasti olisi mieluiten maalannut kaikessa rauhassa.

Opin, että vihreä väri on sävyjen kuningas. Se sallii kaikkein laajimman sävyskaalan ja se on altis myös valöörien, siis valkoisen ja harmaan loputtomalle vaihtelulle.