Käyttäjän Leena Joutsenniemi blogi

Vuosittainen April Jazz starttasi eilen avauskonserteillaan EMMAn kotikaupungissa Tapiolassa. Sävelet eivät tahtoneet pysyä jazzteltan sisällä vaan värittivät koko Tapiolan koleaa kevätiltaa. 

Kiirehtiessäni konsertista ennenaikaisesti bussille teltan jytke tuskin ehti hiipua kun toisaalla jo tuli vastaa saksofonin svengaava kutsu. Katusoittajat täydensivät konserttiohjelmistoa.

Mutta miten mainion mainoksen he olivatkaan valinneet esityksensä taustaksi!

Olin eilen Helsingin yliopistolla pidetyssä Museoliiton seminaarissa, jossa pohdittiin museoita sosiaalisessa mediassa. Aiheen vuoksi oli hauska törmätä pitkästä aikaa muinaiseen sosiaaliseen mediaan - vessanseinäkirjoituksiin. Yliopiston miesten vessoista en tiedä, mutta naisten kopit olivat tatuoitu täyteen elämän iloja ja suruja, poliittisia ja yhteiskunnallisia kannanottoja sekä vastineita niihin. Ilman oven ulkopuolista jonoa olisi ollut kutkuttavaa jäädä lukemaan pitkiä viestiketjuja.

EMMA on monen muun museon tapaan järjestänyt työpajoja kaikenikäisille koko olemassaolonsa ajan. Tuttua leipätyötä siis meille, mutta yhtäkkiä työpajoja tulee vastaan siellä sun täällä.

Siippani oli eilen kiinnittänyt olohuoneemme kattoon joululahjani hänelle, lintuharrastajalle. Se on palovaroitin. Palovaroitin, joka on muotoiltu oksalla istuvaksi mustarastaan oloiseksi linnuksi.

En voi väittää seuraavani muotoilutrendejä, mutta silti olen ollut huomaavinani, että välttämättömistä esineistä, jotka yleensä halutaan piilottaa, tehdäänkin tuotteita, jotka ansaitsevan paraatipaikan.

EMMA on yksi musiikkialan Emma-gaalan kumppaneista seuraavat 3 vuotta. Kaimat kohtasivat eilen, kun EMMAssa pidettiin ensimmäinen Emma-ehdokkaiden palkintojenjakotilaisuus. Siinäpä oli Emmaa kerrakseen, kun Vuoden etnoalbumista palkittu Freija vielä kajautti näyttelytiloihin oman sovituksena Oi Emma Emma -kappaleesta.

Tässä päivänä eräänä sain rouvaseuraa parkkihallista maanpinnalle nousevaan hissiin. Hän puhui puhelimeen ja minä näpyttelin sähköpostia.
- Eiks tää elämä ole mennyt ihan hulluksi!, hän huudahti puhelun katketessa ja heristi puhelintaan.
- Mä puhun ja sä näpyttelet, koko ajan.

Minulla oli viime viikolla ilo vierailla Tallinnassa Virun Hotelli- ja KGB-museossa. Matkailuväki on hotellin palkinnut – syystäkin – nerokkaasta ajatuksestaan perustaa hotelliin museo. Virulla, jos kellä riittää ammennettavaa neuvostoaikaisesta historiastaan, jolloin joka asialle oli kaksi selitystä, virallinen ja todellinen.

Vietin päivän Turussa mainiossa kulttuurimatkailuseminaarissa. Päättymässä oleva Kulttuurien ketju – hanke on tehnyt ansiokasta työtä virkatessaan yhteen toisilleen välttämättömiä, mutta erilleen karanneita kulttuuri- ja matkailutoimijoita. Nuo kaksi tahoa kun puhuvat pääosin eri kieltä.

Muutama vuosi sitten graafikko Timo Mänttäri toteutti meille joukon upeita variaatioita EMMAn logosta.Timo astui niin Dalìn, Mirón kuin VanGoghin saappaisin ja antoi pensselin laulaa edesmenneiden taiteilijoiden tyyliin. Yksi Timon alkuperäisistä ideoista oli EMMA-logo-tatuointi. Työryhmä oli tikahtua nauruunsa, kun joku keksi ehdottaa että se pitäisi tikata viestintäpäällikön nahkaan kuvausta varten.